Pääsivu Historia Yhteystiedot Toimintasuunnitelmat Ajankohtaista Tarinaillat Kuvia Linkkejä Arkisto

Vaakuna

Oulun Karjalaseura

Vaakuna

Arkisto


Arkistoon on talletettu vanhoja, mutta edelleen kiinostavia asioita, jotka on poistettu ajankohtaisuuden loputtua.

Vuoden 2017 tapahtumia


Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu


Vuoden 2016 tapahtumia


Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu

Marraskuu

Joulukuu


Vuoden 2015 tapahtumia


Ahti Pyörnilä

Puheenjohtajan puheenvuoro

Karjalan Liitto viettää perustamisensa 75 -vuotisjuhlaa tulevan huhtikuun loppupuolella. Oman seuramme juhlaa on kaavailtu syksylle. Merkkivuosina katse suunnataan taannoin tapahtuneeseen. Oulun Karjalaseuran 70 -vuotistaivalta juhlistettiin lokakuussa 2010 paitsi arvokkaalla juhlalla, myös Suomen ja Skandinavian historian pro gradu –tutkielmana valmistuneella seuran historiikilla. ”OLKAAMME VELJIÄ VIERAALLA MAAPERÄLLÄ, Oulun Karjalaseura vuosina 1940-2010” hyväksyttiin Oulun yliopistossa parhaimmalla arvosanalla. Se on kaikkien ulottuvilla Internet-osoitteessa http://herkules.oulu.fi/thesis/nbnfioulu-201306061558.pdf. Tutkielman laatijan, FM Karoliina Kemppaisen kanssa on käyty alustavia keskusteluja tutkimuksen muokkaamisesta historiakirjaksi. Toteutuuko hanke, ja millä aikataululla, jää nähtäväksi. Syksy 2014 toi merkittävän muutoksen tapaamisiimme. Lupa kokoontua Aleksinkulmassa säilyi, mutta tarinaillat muuttuivat tarina-aamuiksi. Seuran seniorivaltaista jäsenistöä ajatellen muutos ei ehkä ole huono, mutta nuorelle ikäpolvelle se on. Työnantaja tuskin suostuu sorvin jättämiseen keskellä päivää, vaikka luvan pyytäjä vetoaisikin Karjalan kaipuuseensa. Alkaneen vuoden motto voisi Ruotsin kuninkaan Kaarle XVI:n tunnuslausetta ”För Sverige i Tiden” mukaillen olla: ”FÖR KARELEN I TIDEN” - Karjalan hyväksi ajan hengessä. Kielivalinta olkoon kunnianosoitus heimomme pääkaupungin, Viipurin, monikulttuurisuudelle. Seniorimessujen Karjalainen Piirakkakahvio oli jälleen menestys. Sen pystytys ja ylläpito kahtena messupäivänä todisti, että karjalainen yhteisöllisyys ja mukautumiskyky on seurassamme elävää todellisuutta. Toiveemme on, että voisimme pystyttää vielä kolmannenkin kahvion, jos seniorimessujen perinne Oulussa jatkuu.
Toivotan kaikille jäsenillemme hyvää ja menestyksellistä karjalaista juhlavuotta 2015!

Ahti Pyörnilä


Oulun Karjalaseura on toiminut 75 vuotta. Historia on nyt julkaistu kirjana.
Katso lisätietoja tästä

Oulun Karjalaseuran 75-vuotista toimintaa juhlittiin 31.10. kynttilöiden sytytyksellä Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä Oulun hautausmaalla sekä pääjuhlassa Aleksinkulmassa. Muistomerkillä puhuivat rovasti Paavo Moilanen luterilaisen kirkon edustajana, ja ortodoksisen muistopalveluksen toimitti Oulun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Marko Patronen. Ortodoksinen Kamarikuoron kvartetti lauloi kanttori Juhani Matsin johtamana.
Muistomerkiltä siirryttiin Aleksinkulman juhlasaliin, jonne emännät olivat kattaneet juhlakahvit karjalanpiirakoineen ja kakkuineen.
Juhlasali täyttyi yleisöstä, ja huomiota kiinnittivät kansallispuvut, joihin monet juhlavieraat olivat pukeutuneet. Karjalaseuran puheenjohtaja Ahti Pyörnilä toivotti yleisön tervetulleeksi.

Tilaisuudessa julkistettiin Karoliina Kemppaisen seuran tilauksesta kirjoittama historiateos ”Olkaamme veljiä vieraalla maaperällä. Oulun Karjalaseura vuosina 1940-2015.” Kirjoittaja teki Oulun Yliopistossa aiheesta ensin pro gradu –työn, joka hyväksyttiin parhaalla arvosanalla. Historiakirjana se saatiin esille seuran vuosijuhlaan, jossa se herätti runsaasti kiinnostusta, ja ensimmäiset myyntikappaleet päätyivät jo uusille omistajilleen.
Filosofian tohtori Reija Satokangas Oulu Yliopistosta oli alusta alkaen työn ohjaajana. Hän kiitteli kirjoittajaa huolellisesta perehtymisestä aiheeseen, analyyseista ja johtopäätöksistä sekä siitä, että teksti on helposti luettavaa, mielenkiintoista ja hauskaa. Karoliina Kemppainen on käyttänyt aiheen tutkimiseen ja asiasta kirjoittamiseen viisi vuotta. Hän on viettänyt pitkiä aikoja maakunta-arkistoon talletettujen vanhojen asiakirjojen parissa, ja sanoo, että monet asiat ja jo edesmenneet ihmiset tulivat työ aikana niin tutuiksi, että iloiset asiat ilahduttivat ja surulliset murehduttivat häntä, kuin hän itse olisi ollut mukana tapahtumissa. Kirjan kuvat ovat pääosin Eino Kokkosen kokoamasta kuva-arkistosta.
Satokankaan lisäksi työtä ovat ohjanneet yliopiston emeritusprofessori Jouko Vahtola ja yliopistonlehtori Matti Salo.
Oulun Yliopiston emeritusrehtoria, professori Lauri Lajusta ei ehkä monikaan ole pitänyt karjalaisena, mutta nyt hänen juhlassa pitämänsä puheen jälkeen asia on selvä: Lajunen itse kertoi, että hänen äitinsä kotipaikka on Viipuri ja isän Sortavala. Lajunen on syntynyt Kajaanissa 1950, asunut Suomessa monilla eri paikkakunnilla, työskennellyt myös ulkomailla, Oulun Yliopistossa vuodesta 1976 lähtien ja jäi sieltä eläkkeelle 2014. Hän sanoi, että hänet on tunnistettu karjalaiseksi siitä, että puheessa on kuultu monia karjalaisia sanontatapoja, jotka ovat jääneet alitajuntaan karjalaisesta kodista. Puheessaan Lajunen kuvasi karjalaisuutta mm., että karjalaiset ovat aina osanneet antaneet arvoa elämän laadulle. Se ei tarkoita, että vaatimattomia oloja väheksyttäisiin, vaan että niissäkin oloissa pidetään tasoa yllä.
Juhlassa jaettiin kahdeksan Karjalan Liiton pronssista ansiomerkkiä, jotka Karjalaseurojen Pohjolan piiri oli Oulun seuran hallituksen esityksestä myöntänyt. Kaikki merkin saaneet ovat toimineet monipuolisesti seuran hyväksi. Merkit saivat: Vitaly Chapkovich, Anneli Moilanen, Pentti Moilanen, Sirkka Lammassaari, Sirkka Lappalainen, Olavi Rautio, Siiri Rautio ja Mauri Sorppanen. Merkit jakoivat Karjalan Liiton liittovaltuuston jäsen Lauri Utunen ja Oulun Karjalaseuran puheenjohtaja ja sihteeri, Ahti Pyörnilä ja Leena Leskelä.
Juhlassa lauloi seuran kuoro Käköset kaksi Vitaly Chapkovichin säveltämää laulua, ”On Karjalamme ihmeellinen maa” ja ”Kotiranta”. Duo Aino Ketvel, piano ja Anne Marie Delsaute, huilu, soittivat Armas Järnefeltin Kehtolaulun. Karjalan Liiton tervehdyksen esitti liiton hallituksen jäsen Markku Pulli Vaasasta ja toivotti samalla oululaiset tervetulleiksi Karjalaisille Kesäjuhlille Seinäjoelle ensi kesänä.

Oulun Karjalaseuran syyskokous

Seuran syyskokous pidettiin 22.10. Aleksinkulmassa. Kokouksen puheenjohtajana toimi Seija Veikkolainen ja sihteerinä Leena Leskelä.
Hyväksytyssä toimintasuunnitelmassa ovat keskeisiä edelleen tarinaillat. Ne pidetään kuukauden 2. ja 4. viikon torstaina tammi-toukokuussa ja syys-joulukuussa. Kesä-elokuussa pelataan kyykkää ja osallistutaan piirin kyykkäkilpailuihin. Matkoja tehdään Seinäjoelle Karjalaisille Kesäjuhlille ja Ilomantsiin.
Käsityökerho kokoontuu tammi-toukokuussa ja syys-joulukuussa joka toinen torstai.
Muita tapahtumia ovat mm. seuran majalla Oulunsalossa pidettävät tilaisuudet, teatterissa käynnit, Kaiken kansan karjalainen messu alkusyksystä ja Karjalainen pitopöytä sekä karjalaisen kahvion pito 50+Seniorimessuilla. Piirin piirakkamestaruuskilpailuihin osallistutaan ja ongintakilpailu järjestetään taas. Kuoro Käköset harjoittelee kerran viikossa ja esiintyy tarpeen mukaan seuran tilaisuuksissa.
Seuran jäsenmaksu on 25 euroa vuonna 2016. Kannatusjäsenmaksu on 200 euroa, alle 15-vuotiaan jäsenmaksu 2 euroa, tukimaksu 15 euroa ja ainaisjäsenmaksu on vuosijäsenmaksu 20-kertaisena.
Seuran puheenjohtajaksi vuodeksi 2016 valittiin edelleen Ahti Pyörnilä ja varapuheenjohtajaksi Erkki Jaatinen. Hallituksessa erovuorossa olivat jäsenet Leena Leskelä ja Kari Ylönen. Leskelä valittiin jatkamaan. Uudeksi jäseneksi valittiin Mirja Ilvonen. Muut hallituksen jäsenet ovat Paavo Karjalainen, Annikki Heikkinen, Esko Salmela ja Raili Salmela.
Toiminnantarkastajat vuonna 2016 ovat edelleen Pirkko Tero ja Seija Veikkolainen sekä varatarkastajina Liisa Karppinen ja Johannes Hilonen.
Vuonna 2016 kyökkitoimikuntaan kuuluvat Raili Salmela kokoonkutsujana, Senja Kaiponen (erityisenä vastuualueenaan karjalanpiirakat), Eeva Partanen, Meeri Karjalainen, Sirpa Karjalainen ja Seija Musta.
Majatoimikunta: Kari Vasko, kokoonkutsuja, Erkki Jaatinen, Johannes Hilonen, Paavo Karjalainen, Esko Salmela ja Mauri Sorppanen.
Järjestysmiehet: Teuvo Ottavainen, Raili Salmela, Mauri Sorppanen ja Olavi Rautio.
Ohjelma/hengellinen toimikunta: Toimikunnan kokoonpano jätettiin seuran hallituksen harkittavaksi.
Tiedotustoimikunta: seuran puheenjohtaja ja sihteeri.
Kuoro Käköset: Seija Lamberg, toistaiseksi.
Toimikuntien jäsenyyksiä täydennetään tarvittaessa.
Karjalan Liiton liittokokousedustajia ei valittu, koska vuonna 2016 ei ole liittokokousta. Karjalaseurojen Pohjolan piirin vuosikokoukseen seuran hallitus nimeää 3 edustajaa.


Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu

Marraskuu

Joulukuu


Vuoden 2014 tapahtumia


Käsityökerho jatkuu Aleksinkulman Pikku-Hansa–kabinetissa joka toinen torstai klo 13.00 alkaen to 16.1. Kokoontumisista ilmoitetaan tarinailloissa ja Oulu-lehdessä. Tarinaillat alkavat Aleksinkulmassa 21.1. klo 18.00 ja jatkuvat joka toinen tiistai toukokuun 13. päivään asti. Tarinailtojen ohjelmat ”Tarinaillat” sivulla ja ilmoitus Oulu-lehden seuratoimintapalstalla.

Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu

Marraskuu

Joulukuu


Vuoden 2013 toimintaa


Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

  • Lähiseutumatka.
  • Elokuu

    Syyskuu

    Lokakuu

    Marraskuu

    Joulukuu

     

     


    Vuoden 2012 toimintaa

    Hannu Kuparinen

    Karjalan Liiton kolmivuotiskauden 2011-2013 teema on ”Karjalaiset yhdessä”.

    Tämä teema korostaa jäsenten yhteistyön ja karjalaisen toiminnan yhteisöllisyyden arvoa ja merkitystä. Haluamme auttaa karjalaisuuden löytämisessä ja laajentaa sukujuuriin katsomatta niiden joukkoa, jotka edistävät karjalaisuutta yhteiseksi hyväksi. Kokoonnumme karjalaisiin tapahtumiin ja karjalaisuuteen liittyvään toimintaan.

    Karjalan Liiton 64. Karjalaisia kesäjuhlia vietetään 15.-17.6. Lahdessa. Kesäjuhlien teemana on ”Karjalaiset kädentaidot”. Lahti on mukana maailman designpääkaupunki 2012 -tapahtumien järjestämisessä yhdessä Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kanssa. Myös Oulusta lähdemme kesäjuhlamatkalle.

    ”Karjalaiset kädentaidot” ovat myös seuramme kuluvan vuoden teema.

    Karjalaisia tunnettuja käsityötekniikoita ja käsityöperinnettä ovat mm. käspaikat, kinnasneulatekniikka, nauhat, tuohityöt, vuoleminen, vastan ja virpovitsojen tekeminen. Tehdäksemme tunnetuksi vanhaa perinnettä, käynnistämme tammikuun lopussa käsityökerhon.

    Karjalan kielelle on myönnetty virallinen vähemmistökielen asema Suomessa 7.11.2009 annetulla asetuksella. Karjalan kieltä on elvytetty viime vuosina voimakkaasti. Seurassamme käynnistyy Karjalan kielen kerho helmikuussa.

    Hyvää alkanutta toimintavuotta!


    Maastojuoksukilpailut Karjalamajalla Oulunsalossa la 8.9.2012 alkaen klo 12.00. Sarjat: miehet ja naiset sekä tytöt ja pojat sarjat eri ikäkausissa.

    Pe – Su 12.-14.10.2012 Karjalaseurojen Pohjolan Piirin syyskokous ja –tapaaminen Saariselällä. Yöpyminen Laanihovissa. Ilmoittautumiset 31.8.2012 Leenalle, koska lähtijöiden määrä pitää ilmoittaa Ylä-Lapin Karjalaseuralle. Matkasta tarkemmin myöhemmin.

    20.10.2012 on Karjalaseurojen Pohjolan Piirin järjestämä seminaari Aleksinkulmassa. Asiasta myöhemmin tarkemmin. Tilaisuuden järjestämisestä vastaa Karjalaseurojen Pohjolan Piiri yhdessä Oulun Karjalaseuran kanssa.

    Tapahtumia:

    Tammikuu

    Helmikuu

    Maaliskuu

    Huhtikuu

    Toukokuu

    Kesäkuu

    Heinäkuu

    Elokuu

    Syyskuu

    Lokakuu

    Marraskuu

    Joulukuu



    Vuoden 2011 toimintaa

    Tapahtumia:

    Kuluvana vuonna on Karjalan Liiton liittokokous. Teemaksi esitetään ”Karjalan Liitto – karjalaiset yhdessä”. Karjalan Liiton Karjala ohjelma ja sääntöuudistus käsitellään liittokokouksessa.

    Tammikuu
    Helmikuu Maaliskuu  Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu
    Heinäkuu

    Elokuu

    Syyskuu

    Lokakuu

    Marraskuu

    Joulukuu


      Vuoden 2010 toimintaa

    Oulun Karjalaseuran puheenjohtajana aloitti 1.1.2010 Hannu Kuparinen.  Hannun juuret menevät  Rautuun, mistä hänen isänsä lähti evakkomatkalle. Elämäntyönsä  Hannu on tehnyt useilla eri alueilla:  liike-elämän,  Puolustusvoimien ja viimeksi teollisuuden palveluksessa, josta hän on siirtynyt eläkkeelle. Hannu on  ollut seuran jäsenenä vasta lyhyen aikaa, vaikka häntä on nähty kyykkäkentällä useina vuosina. Tosin hän on pelannut Karjalaseuraa vastaan Päällystöyhdistys EVP-osaston joukkueessa. Jatkossa tilanne varmaan muuttuu. Hannun sielu avautui karjalaisuudelle lopullisesti kesän 2007 kesäjuhlien aikana, jolloin hänet saatiin Karjalaseuraan talkoolaiseksi. Hänelle lankesi tuolloin  juhlakulkueen vetovastuu, minkä hän hoitikin todella loistavasti.

    Tapahtumia:

        Tammikuu

    Helmikuu
    Maaliskuu
    Huhtikuu
    Toukokuu Kesäkuu
    Heinäkuu
    Elokuu
    Syyskuu
    Lokakuu
    Marraskuu
    Marraskuu
    Joulukuu


    Oulun Karjalaseuran 70-vuotisjuhla 30.10.2010



    Ulkona  Suomen lippujen keskellä liehuva  Karjalan Liiton lippu ja ulkotulet toivottivat juhlayleisön tervetulleeksi Pohjankartanoon nauttimaan juhlakahvista piiraineen ja täytekakkuineen, tutustumaan juhlanäyttelyyn ja osallistumaan lämminhenkiseen, arvokkaaseen 70-vuotisjuhlaan.
     
    Juhlanäyttelyssä oli esillä Sortavalassa v. 1891 syntyneen D.J. Pesun taidetta. Sortavala-aiheiset valokuvat oli kuvattu Pesun kaupunkinäkymiä esittelevästä piirros- ja akvarellialbumista.   Pesun tauluja nähtäville toivat hänen miniänsä Maija Pesu ja temmesläinen Vihtori Lehtola. Näyttelyssä oli valokuvia seuran 70-vuotistaipaleelta ja erillisessä luokassa saattoi istua ja katsoa  KL:n DVD:n ”Karjalaisevakkojen matkassa vv. 1939-1945”.
     
    Puheenjohtaja Hannu Kuparisen tervetulopuheen jälkeen  tuomiorovasti Matti Pikkaraisen siunaama seppelepartio lähti matkaan Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille Vaskiveikkojen soittaessa Narvan marssin. Juhlapuheen piti Karjalan Liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Markku Laukkanen.
    Musiikkiesityksistä vastasivat:
    Luokanopettaja  Leena Reinman,  säestäjänään Sauli Viinamäki. Hän lauloi koskettavat laulut, ”Kasvupaikka” ja ”Laps’ olen Karjalan”.

    Seuran kuoro, Kuoro Käköset lauloi johtajanaan Vitaly Chapkovich  laulut ”Karjalalle” ja ”Lempeä valssi kotimaalle”. Vaskiveikot soitti  ”Rajakarjalaisen sarjan”.
    Seuran historiikin pro gradu –työnään kirjoittava filosofian ylioppilas Karoliina Kemppainen kertoi seuran historiasta vuosilta 1940-1947. Leena Korpi esitteli mannekiineineen karjalaisia kansallispukuja.  KL:n puheenjohtaja Markku Laukkanen jakoi Karjalan Liiton myöntämät ansiomerkit yhdessä Seija Veikkolaisen ja Liisa Heinosen kanssa. Ansiomerkin saivat:
    Hopeinen ansiomerkki: Erkki Jaatinen,  Senja Kaiponen, Paavo Karjalainen, Päivi Kytömäki, Leena Leskelä ja Martta Rautio. Pronssinen ansiomerkki: Ritva Ahola, Mauri Koivuvaara, Hannu Kuparinen ja Ahti Pyörnilä. Kultaisen ansiomerkin keväällä saanut Esko Salmela kukitettiin. Seuran standaari luovutettiin Seija Lambergille. Karjalan Liiton  piirakkamestarin arvon saivat  Sylvi Palviainen (KL:n 5. Piirakkamestari) ja Sirkka Heiskanen (KL:n 6. Piirakkamestari).
    Oulun Karjalaseura kutsui  historiansa ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajakseen Aili Turusen.  Kunniajäseniksi kutsuttiin Kaija Valtari ja Alex Pärssinen.
    Juhla päättyi yhteisesti laulettuun Pohjois-Pohjanmaan maakuntalauluun.
    Juhlan juontajana toimi Päivi Kytömäki.
    Kyökkitoimikunta Liisa Heinosen johdolla oli leiponut juhlaan  756 piirasta.
    Juhlayleisöä oli n. 350.

    Markku Laukkasen juhlapuhe.

    Karjalan liiton pj, kansanedustaja Markku Laukkanen
    Oulun Karjalaseuran 70-vuotisjuhla 30.10.2010

    Oulun Karjalaseura on eräs Suomen vanhimmista Karjalan liiton jäsenseuroista. Siksi seuran historia on kulkenut käsikädessä liiton historian kanssa. Karjalan Liitto perustettiin Helsingin kaupungintalolla huhtikuun 20 ja 21 päivinä 1940 pidetyn suuren kokouksen voimin. Talvisodan päättyminen ja sen rauhansopimuksen ehtojen täyttäminen oli kova isku Suomelle, mutta erityisesti karjalaisille, jotka menettivät kotimaakuntansa. Kokoukseen oli kutsuttu edustajat kaikista aluemenetyksiä kokeneista kunnista, kaupungeista ja kauppaloista, seurakunnista ja karjalaisista järjestöistä niin, että kaupunginvaltuuston juhlasalissa oli yli 300 edustajaa, jotka kävivät alusten jälkeen niin vilkkaan kaksipäiväisen keskustelun, että puheenvuoroja piti rajoittaa. Eikä ihme, puhuttavaa riitti. Esillä olivat erityisesti siirtoväen korvauskysymykset, viljelijäväestön maanhankintaan ja uudelleenasuttamiseen sekä teollisuusväestön työpaikkoihin ja asuntojen saantiin liittyvät kysymykset.

    Ensimmäisen kokouspäivän huipentumana presidentti Kyösti Kallio otti vastaan kaikki kokouksen osanottajat ja tarjosi -raittiusmies kun oli- iltapäiväkahvit kokouspaikan naapurissa presidentin linnassa. "Rakentakaa yhteisymmärryksessä silvottua kotiamme", sanoi Kallio kokousväelle. "Te voitte myös hajallaan asuvina rikastuttaa kokonaisuutta, siirtää luonteemme parhaimpia ominaisuuksia heimoveljiemme keskuuteen, joihin jo kansallishenki, samat sukujuuret ja hengen yhteys teitä yhdistää. Pääasia on, että me kaikki tunnemme olevamme suomalaisia, joista jokainen sen heimo täydentää toistaan ja luo kokonaisuuden, jolla on oma paikkansa itsenäisten kansojen joukossa." Seuraavan päivän Helsingin Sanomat kertoi, että presidentin puheen jälkeen laulettiin karjalaisten laulu ja kahvitarjoilun jälkeen
    vielä virsi "Oi Herra siunaa Suomen kansa". Kallio tuki vahvasti pika-asutuslain nopeaa eduskuntakäsittelyä, joka avasi tien karjalaisten asuttamiselle.

    Kokouspöytäkirjan mukaan hra Kurki lausui uskovansa, "että Karjalan siirtoväen suurimpana unelmana on saada joskus Kaikkivaltiaan johdolla tämän kansan kulun sellaiselle tielle, että me voimme palautua omille konnuillemme". Paikalla kokouksessa oli myös Viipurin läänin maaherra Manner, joka piti tunteikkaan puheen ja kysyi, "ken tietää mihin pystyy karjalainen valpas ja nopea äly, vireä ja myöskin kestävä toimintahalu, rohkeasti ja taitavasti yhdistelevä mielikuvitus, hyvä taloudellinen
    vaisto, lämmin sosiaalinen mieli, herkkä sielu - se myös tietää, mitä Suomen kansa ja maa on menettänyt maaliskuun kolmantenatoista".

    Liitto syntyi tarpeeseen, kun karjalaiset halusivat olla aktiivisesti itse mukana päättämässä talvisodan jälkeen omista asioistaan. Valtioneuvos Johannes Virolainen onkin määritellyt liiton osuvasti "itsenäisten ja itsepäisten karjalaisten taistelujärjestöksi", koska karjalaiset olivat tottuneet hoitamaan asiansa itse eivätkä halunneet jäädä nytkään syrjästäkatsojiksi, kun heidän asioitaan alettiin järjestellä.

    Voimme vain tänä päivänä arvailla, miten valtaisaa yhteistä yhteiskunnallista tahtotilaa tarvittiin tuolloin Suomessa, että kaikista näistä asioista päästiin ratkaisuun ja karjalaisen siirtoväen uudelleensijoittaminen nyt arvioituna onnistui niinkin hallitusti. Liiton syntyhistoriaan kuuluu olennaisella tavalla se, että sen ympärille ryhmittäytyivät kaikki karjalaiset yhteisöt, kansalaisjärjestöt ja poliittiset liikkeet. Tämä näkyi myös liiton johdossa ja liiton syntyminen tässä hengessä jatkoi työmarkkinoilla syntyneen tammikuun kihlauksen henkeä ja osoitti että sodan menetykset loivat vahvan tahdon rakentaa kansallista sopua ja yhteiskunnallista eheyttä.

    Seitsemän vuosikymmentä näkyvää järjestötyötä ja kansalaistoimintaa on pitkä aika. Tänään voimme ylpeinä sanoa, että työ tekijäänsä kiittää. Monet tavoitteemme ovat toteutuneet samalla kun toiminnan painopisteet ovat uusiutuneet ja muuttuneet. Karjalaisväestön elinolojen edunvalvonnasta on siirrytty yhä voimakkaammin kulttuurijärjestön suuntaan näkyvin tuloksin.

    Karjalaisen järjestötyön kantavia voimia tänä päivänä ovat edelleen vahva yhteenkuuluvuuden tunne ja vapaaehtoisesta kansalaistoiminnasta saatava sosiaalinen pääoma. Kansalaistoiminta on valtava demokraattinen voimavara, joka toimii virallisen hallintoyhteiskunnan rinnalla ja vastapainona. Karjalan liittokin on tässä ominaisuudessa kyennyt nostamaan julkiseen keskusteluun monia sodan jälkeisen ajan kipeitä kansallisia kysymyksiä kuten Karjalan menetys ja siihen liittyvä palautuksen unelma, siirtoväen kohtelu uusilla asuinsijoilla ja pitkään kestänyt pakkovaikeneminen historiastamme. Karjala on osa ulkosuhteiden ja kansallisen itseymmärryksen historiaa. Olemme myös osa eurooppalaista historiankirjoitusta jakaessamme siirtoväen kohtalon monien muiden maiden järjestöjen jäsenten kanssa.

    Uskomme, että tänä päivänä liitto koetaan suomalaisessa yhteiskunnassa tunnustetuksi ja arvostetuksi kansalaisjärjestöksi, joka yhteiskunnallisesti laaja-alaisesti edustettuna on ylläpitänyt kansallisesti merkittävää keskustelua Suomen sodanjälkeisestä ajasta tasapainoisella ja vastuullisella tavalla. Liitto ei voi olla yhden
    asian liike, vaan monialainen toimija karjalaisuuden ja karjalaisen kulttuurin parissa pitkäjänteisellä ja vakaalla tavalla. Luottamuksellisten suhteiden vaaliminen valtiovaltaan kaikkina aikoina ovat olleet keskeinen liiton toiminnan kulmakivi. Presidentti Urho Kekkonen toivoi karjalaisille osoittamassaan tervehdyksessä vuonna
    1962, että "koettaisimme järjestää toimintaamme niin, ettei maan hallituksella ja presidentillä ole tästä ikävyyksiä. Meitä pidetään koko ajan silmällä. Jotta luottamus säilyisi, tarvitsemme toinen toisiamme".

    Näin olemme koettaneet toimia. Mutta Karjalasta ei pidä vaieta. Koemme olevamme edelleen se kansalaisjärjestö, jonka kautta avoin, demokraattinen Karjalaa koskeva monialainen kansalaiskeskustelu kanavoituu.

    Karjalaisen kulttuurin parissa eletään vahvasti tätä päivää ja katsotaan tulevaisuuteen.

    Meille karjalaisten juurien tunnistaminen on osa elämäämme kantavaa kivijalkaa, osa minuuttamme. Heimotunteemme on ajatonta. Karjalaisuus on meidän mielissämme ja sydämissämme, olemme sitten missä tahansa, se tunne ei ole sidottu paikkaan. Meillä täällä olevilla on näkemys ja vahva tahto tehdä työtä karjalaisuuden, monisatavuotisen heimokulttuurin hyväksi ja sen puolesta.  Samalla kun tunnistamme vahvan traditiomme ja juuremme, meidän työmme onnistuminen mitataan kuitenkin siinä, miten hyvin ja elinvoi­maisena onnistumme viemään karjalaisuutta tulevaisuuteen ja uusille sukupolville. 

    Karjalalla viehätysvoimaa, charmia, joka on purrut kaikkina aikakausina. Se veti puoleensa lukemattomia suomalaisia taiteilijoita, joille Karjala ja Pariisi olivat käsi kädessä luomisvoiman innoittajia.  

    Elämässämme on paikkoja joilla on erityinen paikka yhteisessä mielessämme, kokemuksessamme ja meille Karjala on sellainen paikka, joka saavat sydämemme sykkimään, siellä syntyneet muistamaan kotikarjalan väkevällä tunteella ja meidät nuoremmat taas ymmärtämään että sinne me kulttuurisesti kuulumme ja silmät kostumaan joka kerta kun yhdymme karjalaisten lauluun.

    Karjala ja sen meille tärkeät paikat, kirkot, pyhät puistot tai kotikummut vaikuttavat meihin voimakkaasti, ne ovat meille viestejä ja sanomia ajalta, joka on lähellä tunteitamme sydäntämme.

    Kun muistelen omien vanhempieni puheita Karjalasta, alan tajuta, miten nykyhetki vaikuttaakin menneisyyteen, elämme sitä uudelleen. Tämäkin sulkupolvi joka ei ole siellä syntynyt, mutta käynyt sitä enemmän ja janoaa tietoa Karjalasta. Siksi Karjalasta kirjoitetaan yhä enemmän ei vain maakunnasta ja pitäjistä, vaan kylistä, koulupiireistä, suvusta, halutaan käydä kokemassa taistelupaikat, missä pieni Suomi kirjoitettiin maailman historiaan  ja ymmärtämässä miksi piti taistella ja maksaa kova hinta itsenäisyydestämme, ahmitaan tietoa perinteestä, niin tapa-kuin ruokakulttuurista, oman suvun vaiheista ja tehdään sukututkimusta. Omakohtaiset kertomukset ja muistot ovat nekin osa meidän yhteistä historiankirjoitustamme, jota me teemme tänäänkin täällä. 

    Tämä on sitä vuoropuhelua, jota me käymme Karjalamme kanssa joka päivä ja vastaus siihen, miksi meillä on sukupolvien yli ulottuva kohtalokas suhde Karjalaan. Siksi me voimme sanoa omistavamme henkisesti Karjalamme, ovat valtiolliset rajat sitten missä tahansa.

    Tämän päivän Eurooppa on palaamassa juurilleen, jonka rikkautena on erilaisuus, monikulttuurisuus ja jonka tunnistaa kielien, traditioiden ja monien vahvojen paikalliskulttuureiden kirjosta. Sellaisen Euroopan yhteistyöhön meillä suomalaisilla ja karjalaisilla on paljon annettavaa.

    Me katsomme Karjalan liitossa luottavaisina tulevaisuuteen. Uskomme asiaamme, uskomme että Karjalalla ja karjalaisuudella on edelleen sitä vetovoimaa, joka on kulttuurisesti innoittanut taiteilijoitamme kaikkina aikakausina. Karjalasta kirjoitetaan enemmän kuin koskaan, seuramme julkaisevat kymmenittäin kyläkirjoja vuodessa, uusia sukuseuroja perustetaan, jäsenmäärämme on kasvussa, juuret ja karjalaisen elämänperinnön vaaliminen kiinnostaa uusien sukupolvien karjalaisia. Tämän päivän karjalaisuuden voi kohdata myös verkkoyhteisöissä, sosiaalisessa mediassa, jossa etsitään juuria ja kokoonnutaan saman ajattoman heimoaatteen ympärillä. Karjalaisuus osoittaa liiton juhlavuonna monisatavuotisena kulttuurina kestävyytensä ja voimansa niin kansallisen kulttuurin kulmakivenä kuin väriläikkänä monikulttuurisessa Euroopassakin.

    Oulun Karjalaseura ry:n 70-vuotisjuhla

    Lauantaina 30.10.2010 Pohjankartanossa (osoite Suvantokatu 1 Oulu).

    Tilaisuuden ohjelma:

    Runokilpailu:

    Karjalaseurojen Pohjolan Piiri ry järjestää Karjala-aiheisen runokilpailun 15.8.-30.9.2010 = viimeinen postituspäivä. 
    Kukin osallistuja voi lähettää kilpailuun enintään kolme (3) kirjoittamaansa Karjala-aiheista ennen julkaisematonta runoa. Ulkopuoliset arvioijat arvioivat runot. Kilpailun palkinnot ovat 1 palkinto 100 €, II palkinto 75 € ja III palkinto 50 €. Kilpailurunot varustetaan nimimerkillä. Runo/runot tulee lähettää kirjekuoressa, jonka sisällä on lähettäjän nimimerkillä varustettu suljettu kirjekuori. Kuoren sisällä on lähettäjän yhteystiedot: nimi, osoite, puhelin ja mahd. sähköpostiosoite. Kilpailutyöt lähetetään osoitteella:

    Karjalaseurojen Pohjolan piiri ry
    Sihteeri Martta Rautio
    Ahmalantie 3 B 8
    90150 Oulu


        Matkoja:


    Kilpailujen tuloksia:


    Miehet
    1. Vesa Karjalainen 896 g
    2. Paavo Karjalainen 394 g
    3. Pauli Lutjonen 392 g

    Naiset
    1. Liisa Heinonen 432 g
    2. Seija Musta 282 g
    3. Marja Markus 240 g

    Pojat
    1. Eetu Heinonen 489 g
    2. Viljami Pietikäinen 214 g
    3. Frans Karjalainen 28 g


    Vuoden 2009 toimintaa


    Puheenjohtaja vaihtui

       
    Syyskokouksessa valittiin seuralle uusi puheenjohtaja. Liisa Karppinen ilmoitti jo keväällä, että ei ole enää käytettävissä. Uusi puheenjohtaja on Hannu Kuparinen. Hannun juuret menevät Rautuun, mistä hänen isänsä lähti evakkomatkalle.
    Elämäntyönsä Hannu on tehnyt useilla eri alueilla: liike-elämän, Puolustusvoimien ja viimeksi teollisuuden palveluksessa, josta hän on siirtynyt eläkkeelle. Hannu on  ollut seuran jäsenenä vasta lyhyen aikaa, vaikka häntä on nähty kyykkäkentällä useina vuosina. Tosin hän on pelannut Karjalaseuraa vastaan Päällystöyhdistys EVP-osaston joukkueessa. Jatkossa tilanne varmaan muuttuu. Hannun sielu avautui karjalaisuudelle lopullisesti kesän 2007 kesäjuhlien aikana, jolloin hänet saatiin Karjalaseuraan talkoolaiseksi. Hänelle lankesi tuolloin  juhlakulkueen vetovastuu, minkä hän hoitikin todella loistavasti.
       
    Varapuheenjohtajana jatkaa edelleen Erkki Jaatinen...
     
    Vuoden viimeisenä tilaisuutena vietimme joulujuhlaa 10.12. Ohjelmatoimikunta oli valmistanut varsin onnistuneen ohjelman. Jouluevankeliumi nähtiin entiseen tapaan  ja  seitsemän veljestä seikkailivat tällä kertaa joulusaunassa. Kuvaelman oli entiseen tapaan ohjannut Ritva Ahola ja näyttelijöinä oli karjalaseuran miehiä.  Eerona hääräili 13-vuotias Arttu Karjalainen, seuran jäsen hänkin. (Kuva galleriassa Kjell Backlund)
    Matkat


    Kesäjuhlamatka suuntautui tänä vuonna Kuopioon. Menomatkalla ruokailtiin Iisalmessa Evakkokeskuksessa ja sen jälkeen kävimme Alapitkällä asutusmuseossa, missä matkanjohtajamme Leena Leskelä oli järjestänyt  mielenkiintoisen opastuskierroksen. Ihmetystä herätti sekin, että kaikki museon esineet olivat olleet talon todellisessa käytössä.

       
    Monen vuoden tauon jälkeen saimme aikaiseksi matkan  Karjalaan 29.6. – 2.7.  Mukana oli 26 matkalaista, Keminmaastakin 5 henkilöä. Matkan järjesti Tilausmatkat Oy ja kuljettajana  ja oppaana oli Eero Moilanen. Matka onnistui hyvin, kukaan ei sairastunut eikä mitään muutakaan huonoa sattunut. Auto vain olisi saanut olla parempi. Mutta kun näimme ja tunsimme Karjalan tiet, ymmärsimme hyvin, että sinne ei haluta lähteä kovin uusilla autoilla. Matkaa Lahdenpohjasta Käkisalmen kautta Viipuriin  teimme koko päivän. Mutta pysähdyksiä oli paljon ja Eero kertoi pitkin matkaa eri paikkakunnista, niiden historiasta ja liiketoiminnasta. 
       
    Matkakohteista kirkkaimpana jäi tietysti mieliin Valamo. Yläkirkkokin oli restauroitu kauniiksi, ikonit loistivat kauniin kultaisina ja kirkosta tuli valoisa kuva, nimikin; Ylösnousemuksen kirkko kuvaa valoa. Upea neljän miehen konsertti ja ruokailu Ylösnousemuksen skiitassa olivat eräitä huippukohtia Valamon saarella.

       
    Moilasen  Eeron opastus läpi matkan oli huippuluokkaa. Paljon Karjalassa matkoja vetäneenä hänellä on asiantuntemusta. mitä tavanomaisella matkalla ei matkanvetäjä pysty tarjoamaan. Joka paikasta. missä pysähdyttiin, hänellä oli jotakin historiatietoa kerrottavana.
       
    Jotenkin jäi semmoinen vaikutelma, että Karjalan tasavallan puolella olevat kaupungit Sortavala ja Lahdenpohja olivat jääneet kehityksessä ja vauraudessa paljon jälkeen Pietarin  alueen Käkisalmesta ja Viipurista. Varsinkin Käkisalmi yllätti myönteisesti; kauniita puistoja ja leveitä katuja ja kaikki ainakin päällisin puolin siistissä kunnossa. Vasta Viipurissa pääsimme kauppoihin tuliaisia hankkimaan. Kauppahalli tarjosikin siihen hyvät mahdollisuudet, tavaraa oli tarjolla runsaasti eikä hinnatkaan päätä huimanneet.  Paljon ovat olot Karjalassa muuttuneet myönteiseen  suuntaan. Majoituspaikat olivat hyvät joka paikassa, missä yövyttiin. Lahdenpohjassa tosin osa matkalaisia yöpyi Annika-hotellin lähellä mökeissä, joissa taso ei ollut aivan samaa luokkaa, kuin hotellissa.

       
    Varsin puhuttelevaa oli käynti Elisenvaaran asemalla, kävimme oikein aseman odotushuoneessa sisällä. Asemahan toimii edelleenkin asemana. Oli ihmeellistä nähdä paikka, se kohta, missä toista sataa ihmisiä kohtasi matkanpäänsä 20.6.1944 Suomen sotahistorian tuhoisimmassa pommituksessa.  Täytyy todeta, että karjalaiset ovat sitkeää kansaa. Moni lapsi menetti tuolloin silmiensä alla koko perheensä, mutta tuohon aikaan ei kriisihoidon käsitettä edes tunnettu. Katastrofista hengissä selvinneet ovat kantaneet taakkansa kukin omalla tavallaan Sodan kauhea mielettömyys tuntui tuolla paikalla todella voimakkaasti.

       
    Tämä matka ei ollut mikään ostosmatka, ehkä joskus toisella matkalla suunnataan siihen suuntaan. Nyt katselimme enemmän nähtävyyksiä, kävimme mm. useissa Neuvostoliiton ajan säästyneissä kirkoissa. Päivittelimme jälleen miten tuona aikana kirkot oli tuhottu. Nyt kuitenkin joitakin kirkkoja oli kunnostettu ja ne ovat edelleen alkuperäisessä tarkoituksessa.

    Matkalaisissa oli useita ensikertalaisia Karjalan kävijöitä. Toivottavasti matka tarjosi heille mieleenpainuvia kuvia esivanhempiensa mahdollisesti kuvailemasta kauniista Karjalasta.

    Kuoro Käköset

    Käkösten 10-vuotisjuhlaa vietettiin marraskuun lopulla varsin arvokkaan ja onnistuneen ohjelman merkeissä. Aleksinkulman juhlasali oli saanut aivan uuden ilmeen upeine  kukkakoristeineen. Somistuksen oli suunnitellut  Sirkka Lammassaari ja toteutettiin hänen johdollaan talkootyönä. Lopputulos oli näyttävä. Esillä olleet taidokkaat ikonit ja käspaikat olivat Ester Vaaran käsialaa ja taustapuut ikoniin oli tehnyt Olavi Rautio. Hauskat olivat myös Mauri Koivuvaaran maalaamat sivulavasteet, joihin mallin oli laatinut Sirkka Lammassaari. Kymmenen kynttilää kuvasivat mukavalla tavalla kuoron kymmentä vuotta.

    Juhlan teemana oli "Karjalan satu", jonka tekstin kertoi Martta Rautio. Kuoro halusi tällä kertaa tehdä erilaisen ohjelman, jossa ei esitetty pelkkiä lauluja, vaan tutut laulut laulettiin juonen mukaan. Muisteltiin  Karjalaa, oli iloa ja surua ja kaipausta. Myös sotaa ja kuolemaa, mutta vastaavasti myös rakkautta ja iloista kylän elämää.
    Siiri Rautio oli tehnyt sanat Käkösten lauluun, joka laulettiin Moskovan valot nuotilla. Hannu Tarvas vieraili ohjelmassa omine saagoineen. 

    Loppupuolen lauluissa oli vesisymboli, joka  kuoronjohtaja Vitalyn ajatuksena kuvasi elämän lähdettä Karjalassa, ja tarinat ja laulut olivat sen sydän ja henki. Kalevalan runoja on laulettu aina ja Käkösetkin niitä laulaa. Virta kuljettaa eteenpäin kohti uusia haasteita ja tapaamaan uusia laulunystäviä.

    Kaiken kaikkiaan juhla oli varsin onnistunut kiitos Käkösten taitavien ja osaavien laulajien. Kun joukossa on monen alan taitajia, saatiin juhlasta todella mieliinpainuva tapahtuma. (Kuvia kuvagalleriassa, Martta Rautio, Pentti Rautio ja Liisa Pukkila)

    Käköset aloitti Karjalaseuran maaliskuun tarinaillat esittämällä kuvaelman Suomen valtion synnystä. Porvoon valtiopäivillä itse keisari Aleksanteri I (Vitali Chapkovich) luki venäjäksi hallitsijavakuutuksen, jonka suomeksi tulkitsi Ahti Pyörnilä kenraalikuvernöörin roolissa. Kuvaelman lopussa esitettiin Jukka Ukkolan kirjoittama runosarja Suomi on, joka esitettiin räppinä. Varsin onnistuneessa ja korkeatasoisessa ohjelmassa esiintyi kuoro kokonaisuudessaan laulajina, lukijoina eri roolihahmoissa. Kuvaelman on käsikirjoittanut Seija Lamberg ja ohjannut Ritva Ahola. Täydentävän kuvakavalkadin oli koostanut Martta Rautio.

    Käköset jatkaa lauluharjoituksia entiseen tapaan  torstaisin Aleksinkulmassa klo 17-19. Laulaminen tukee sekä  psyykkistä että fyysistä terveyttä niin että siitä vaan laulamaan jos  laulattaa.

    Kuorolla on ollut esiintymisiä alkuvuodesta mm. Runebergin päivänä 5.2. Oulun  Kansallisten Eläkeläisten yhdistyksen juhlassa Aleksinkulmassa.

    Käkösten Kevätkonsertti on suunniteltu pidettäväksi lauantaina  toukokuun 9. päivänä (varapäivä 25.4.)  Se on Äitienpäivää edeltävä  lauantai, mikä ohjelmassa huomioidaan. Konserttipaikka on Oulun Lyseo.

    Kuoro Käköset laulaa myös Karjalaisilla Kesäjuhlilla, jotka tänä  vuonna pidetään Kuopiossa 12-14.6.

    Kuoro 10-vuotiskonsertti pidetään ensi syksynä.


    Kyykkä


    Kyykkäpelissä kilpailtiin entisten vuosien tapaan. Piirin kilpailu Oulussa tutulla Myllytullin kentällä 15.8. pelattiin varsin huonossa säässä. Vettä satoi rankasti, mutta juuri ennen ensimmäistä heittoa sää selkeni sen verran, että kilpailu saatiin vietyä läpi kastumatta kovasti. Oulun Karjalaseura sai 3. sijan Paavolan Karjalaisten viedessä voiton. Joukkueessamme pelasivat Esko  Salmela, Paavo Karjalainen, Ossi Kauppi ja Matti Partanen. Joidenkin toivomuksesta pelattiin myös veteraanisarja, johon osallistui vain kaksi kahden pelaajan joukkuetta. Oulu tuli toiseksi joukkueella Liisa Heinonen ja Paavo Karjalainen, Ylivieskan joukkue voitti. 
    Päällystöyhdistys EVP-osastoa vastaan pelattiin 18.8 huomattavasti suotuisammassa säässä. Järjestelyistä vastasi Päällystöyhdistys EVP-osasto. Kisan voitti odotetusti Oulun  Karjalaseura.

    Onginta


    Onginnassa kilpailtiin 13.8. Linnansaaressa. Voittoja vetivät  sarjoissaan Paavo Karjalainen, Liisa Heinonen ja Arttu Karjalainen. Kilpailu keräsi runsaasti osanottajia, lähes 20 henkilöä. Suurimman kalan ja niin ollen kunniapalkinnon sai Paavo Karjalainen.

    Muita tapahtumia

       
    Karjalan Liiton järjestöseminaarissa 19.4. palkittiin toimintakilpailuissa parhaiten menestyneitä seuroja. Oulun Karjalaseura sijoittui toiseksi sarjassa yli 300 jäsentä. Edelle meni vain Hyvinkään Karjala-seura. Pohjolan piiri  sijoittui viidenneksi. Evakkorallikilpailuissa Oulun Karjalaseura oli ylsi vasta 15. sijalle, mutta olimme kuitenkin mukana voittamassa ensimmäistä palkintoa Pohjolan piirille.
       
    Karjalan Liiton järjestämään jäsenrekisterikoulutukseen Pohjankartanossa 25.4. osallistuivat Leena Leskelä ja Raija Timperi.
       
    Maaliskuu oli varsin tapahtumarikas kuukausi Karjalaseurassa.
    Maaliskuun tapahtumat aloitti tarinailta 3.3. jossa Kuoro Käköset esitti kuvaelman Suomen valtion synnystä.        
       
    Kulttuuripitoisen tapahtuman jälkeen seurasi ruumiinkulttuuria, pilkkikipailut Rajahaudan jäällä EVP-osaston kanssa. Saaliit jäivät vähäisiksi, kokonaispaino vain 300 g. Vunukoiden sarjassa kilpaileva Eino Pietilä (Oulun Karjalaiset) voitti koko kilpailun, muissa sarjoissa EVP-osasto vei voiton.
       
    Karjalainen pitopöytä tarjoiltiin kuun puolessavälissä Aleksinkulmassa. Emme osanneet varautua aivan niin suureen yleisömenestykseen, mutta onneksi ruoka riitti eivätkä emännätkään tuntuneet ylen rasittuneilta. Vaikka kyllä puuhaa riitti, ruokavieraita oli yli 270.
       
    Samaan aikaan Aleksinkulmassa oli kuvataiteilija Pertti Salmen näyttely Karjalan kirkot. Melkein jokainen karjalaisjuurinen kävijä löysi sieltä oman kotikirkkonsa joko öljyvärityönä tai grafiikkana. 
       
    Seuraavana viikonloppuna oli seminaari Karjala tänään. Se keräsi myös runsaasti yleisöä. Ilmari Susiluodon ja Pertti Siilahden esitykset Karjalan nykytilasta kiinnostivat kovasti yleisöä. Varsinkin Siilahden näyttämät kauniit kuvat Karjalan luonnosta olivat nautittavia katsottavia. Kummankin luennoitsijan esityksistä kävi hyvin selville, että Karjala on  tänään Venäjän hiljalleen rappeutuvaa takapihaa.  
       
    Tapahtumarikkaan kuukauden päätti tarinailta 31.3. jolloin kuultiin prof. Jouko Vahtolan esitys Suomen heimosodista. Sekin tapahtuma keräsi Akeksinkulman Pohjansalin täyteen väkeä. Heimosotaretket eivät olleet Suomen virallista politiikkaa, vaikka Mannerheim siunasikin ne. Heimosotaretket suoritettiin pääasiallisesti vapaaehtoisvoimin, jos kohta monasti Suomen valtion tarjoaman poliittisen ja taloudellisen selkänojan turvin. Ensimmäiset retkikunnat marssivat Itä-Karjalaan jo keväällä 1918, jolloin Suomen vapaussota oli vielä kesken. Majuri C.V. Malmin, myöhemmin jääkärikapteeni Toivo Kuisman johtama vapaaehtoisretkikunta eteni Vienan Karjalaan Uhtuan suuntaan ja jääkäriyliluutnantti K.M. Walleniuksen asevelvollisista koottu retkikunta pohjoisempaan Vienaan. Keväällä ja kesällä 1919 vapaaehtoiset rynnistivät Aunukseen jääkäreiden Gunnar von Hertzen, Aarne Sihvo ja Paavo Talvela johdolla. Aunuksen retki oli yrityksistä tunnetuin, vaikka se päättyi alkumenestyksen jälkeen perääntymiseen. Viimeistä heimosotaa on yleensä Suomessa kutsuttu Karjalan kansannousuksi. Sota käytiin talvella 1921–1922, kun neuvostokomentoon tyytymättömät karjalaistalonpojat nousivat suomalaisten heimosoturien tuella kapinaan Vienassa ja Pohjois-Aunuksessa. Vienan valtauksen epäonnistuttua Pohjois-Pohjanmaalle muutti Vienasta noin 3 600 henkeä.
    Vahtolan esitys herätti paljon kysymyksiä ja keskustelua.

    Samana päivänä aamupäivällä kävimme Talvikankaan päiväkodissa kertomassa karjalaisesta virpomaperinteestä. Samalla tehtiin lasten kanssa virpovitsoja, se vasta olikin mukavaa puuhaa. Näin yritämme saada nykylasten tietoon oikeata karjalaista virpomista erotukseksi trulliperinteestä, mikä nyt tuntuu kovasti olevan vallalla.  Päiväkodissa mukava henkilökunta otti meidät ystävällisesti vastaan ja aamupäivä meni kuin siivillä.
       
    Heti seuraavana lauantaina kilpailtiin taas Rajahaudassa, tällä kertaa pilkittiin seuran oman väen kesken. Ei ollut Ahti anteliaana vieläkään. Sanovat, että on liikaa lunta jään päällä, kala ei syö silloin. Voiton vei Pauli Lutjonen 0,5 kg, toinen Esko Pietilä, 0,2 kg ja kolmas Pekka Pietilä 0,10 kg. Poikien sarjassa uskollisesti kilpaili Eino Pietilä. Osanottajia oli 9 henkilöä.

    Karjalateemassa pysytään seuraavissakin tapahtumissa. Piispa Panteleimon puhuu 14.4. aiheena Karjala sydämessä. 28.4. kuullaan Inkeriläisten kohtaloista Lilja Bujalon johdolla.

    Tämän vuoden ensimmäinen tapahtuma oli 17.1. piirakkakurssi, jossa oli runsaasti osanottajia. Opettajina toimivat Liisa Heinonen ja Leena Vasko. Osa kurssilaisista oli seuran omia kyökkitoimikunnan jäseniä, jotka eivät vielä ole varsinaiseen piirakan kuoren ajeluun osallistuneet. Toivottavasti piirakan salat avautuivat ja kurssi antoi varmuutta vastaisuudessa tehdä piirakka alusta loppuun. Osa kurssilaisista oli taas nuoria, jotka halusivat oppia esiäitiensä taitoja  ja näin osallistua karjalaisen ruokakulttuurin jatkumiseen.

    Piirakan tekoa opetettiin myös Hintan Martoille 12.3. Tuolloin opettajana olivat Leena Vasko ja Aili Turunen. Martat olivat isolla joukolla kurssilaisina ja molemmin puolin oltiin tyytyväisiä kurssin antiin.

    Majatoiminta


    Majatoiminnassa entiseen käytäntöön ja juhannusaattona nostettiin lippu salkoon vanhan tavan mukaan. Näyttää kyllä, että väki vähenee, lieneekö suurimmalla osalla omat mökit, jonne mennään viettämään juhannusta. Tiistaiseuran kanssa yhteinen hengellinen virkistystapahtuma keräsi parikymmentä osallistujaa. Majalla kävijöitä muutoin oli kohtalaisesti.
    Tulevan kesän hengellinen tapahtuma on 23.8. Toivottavasti ilmat suosivat ja innostavat jäsenistöä majan käyttöön innokkaasti.

    Piirakkakilpailut

    Piirakkakilpailuissa Myllyojan seurakuntasalilla 25.4. Senja Kaiponen voitti ja Liisa Karppinen otti kolmannen sijan. Kakkoseksi tuli Vihannin Karjalaisista Eeva Äijälä. Tuomareina toimivat Sirkka Heiskanen, Aili Turunen ja Kauko Ruokolainen. Kiertopalkintopokaali jäi siis Ouluun.

    Karjalanpiirakka on tunnustettu valtakunnalliseksi perinneruuaksi. Jokaisen Karjalaseuran velvollisuus olisikin opettaa piirakan tekemisen salat tulevillekin polville.  Sen vuoksi järjestimme tämän vuoden ensimmäisenä tapahtumana piirakkakurssin 17.1. Opettajina toimivat Liisa Heinonen ja Leena Vasko. Osa kurssilaisista oli seuran omia kyökkitoimikunnan jäseniä, jotka eivät vielä ole varsinaiseen piirakan kuoren ajeluun osallistuneet.  Toivottavasti piirakan salat avautuivat ja kurssi antoi varmuutta vastaisuudessa tehdä piirakka alusta loppuun. Osa kurssilaisista oli taas nuoria, jotka halusivat oppia esiäitiensä taitoja ja näin osallistua karjalaisen ruokakulttuurin jatkumiseen.

    Piirakan tekoa opetettiin myös Hintan Martoille 12.3. Tuolloin opettajana olivat Leena Vasko ja Aili Turunen. Martat olivat isolla joukolla kurssilaisina ja molemmin puolin oltiin tyytyväisiä kurssin antiin.

    Osallistumme myös kilpailuihin niin piiritasolla, kuin valtakunnallisestikin. Viime vuonna menestyivät Liisa Heinonen ja hänen vunukkansa Sohvi Heinonen sekä Merja Pekkinen.


    Kesäjuhlat 2007


    Pääsivu Historia Yhteystiedot Toimintasuunnitelmat Ajankohtaista Tarinaillat Kuvia Linkkejä Arkisto